Noniin. 2 kuukautta myöhemmin olemme palanneet Rn kanssa alku pisteeseen. Eli siihen, että luottaa ei kannata. Jos jotain tästä seikkailusta pitää sanoa ni se on hyvin selkeetä, että oli Rn tunteet mua kohtaan nyt mitä tahansa ni vahvat ne tunteet on. Jollain tavalla olin ainakin erillainen sillä se kohteli mua eri tavalla kuin mitä oon kuullu sen kohtelevan muita ja näin, että tällä kertaa hän todella yritti ja halusi toimia paremmin. Uskaltaisin melkeen sanoa, että se rakasti mua, mutta tätä väittämää värittää se, että vaikka se oiskin ollu rakkautta ni en oo varma tuliko ne tunteet oikeesta paikasta.
Sain jotain rehellistä Rstä irti. Se nimittäin myönsi, että sen sisällä on tyhjyys joka ei täyty millään. Käy täysin järkeen ja selittää addiktiotkin. Mutta siitä päästään siihen, että oliko ne tunteet mitä sillä oli mua kohtaan, vai narkkasko se vaan sitä miun tunteiden intensiteettiä mihin mie oon kykeneväinen. Se meinaan varmasti kivasti täytti sitä sen sisästä voidia. Tätä teoriaa tukee se, että joka kerta kun meidän suhde ois alkanu tasaistuu tai ns. arkistumaan niin alkaa jonkun asteinen kriiseily, joka johtaa siihen, että pitää mennä jonnekkin muualle sekoilemaan. No. Rajat oli selkeät. Perseile kerran ja se on siinä. Ilmeisesti en kuitenkaan ollut niin tärkeä, että ois voinu jättää perseilemättä. Täähän ei toki kerro miun arvosta ihmisenä, vaan jostain aivan muusta. Miulla alkaa olla aika hyvä käsitys pikku hiljaa omasta arvostani ja se on ehkä se miks olen nyt kykenevä jopa pitämään rajani, vaikka tunteet sanois mitä. Tai mihin impulssit miuta ajais.
Impulsseista puheen ollen. Aattelin taas ruveta ettimään ihmisiä elämääni, sillä onhan mulla nyt täällä ihan liian vähän kavereita. No tapasinpa sitten eilen yhden potentiaalisen kaverin. Sitten jotenkin olinkin teoriassa tapaamassa jotain eri ulottuvuuden versioo Rsta ja triggeröintiä tapahtu jo heti jonkin verran. Kuuntelin mitä mulle kerrottiin ja totesin mielessäni et oon kuullu tän kaiken ihan äsken. Se on ihan käsittämätöntä miten samantyyppisiä asioita pystykin olee. Eri versiolla siis tarkotan sitä, että tää tyyppi on jotenkin sellanen mitä R vois olla jos se saa itestää kiinni ja pääsee oikeesti eteenpäin elämässään. Stabiilinpi ehkä. Mut ainakin ihan törkeen rauhallinen. Mutta takaisin asiaan. Olin sitten tänä aamuna aivan triggereissäni ja mietin, että mitä vittua mie nyt teen, että sanonko tolle et sori muistutat liikaa erästä toista en pysty olee sun kanssa tekemisissä. Soitin sitten J.lle ja itkin suurimman ahdistuksen pois ja sain J.n tuella kirjotettua sille viestin, että tuli triggeröinti ja et voisinks tulla illasta puhumaan sen kanssa. Sovittiin, että jos en juo ennen sinne menoa ni voin tulla. (Olin siis menossa eka K.n synttäri bileisiin). Tässä kohtaa me käytiin myös keskustelu siitä mitkä fiilikset oli jääny eilisestä kohtaamisesta ja todettiin, että hyvät fiilikset oli jääny molemille, vaikka molemmat oli myös tehnyt päädyissään riski arvioita ( sillä on vähän negatiivinen kokemus bpd ihmisistä ni se joutu pohtii sitä). Todettiin myös, ettei oo mitää parisuhde riskiä, että on molemilla tosi kaverilliset fiilikset. (Ja tää oli muuten suuri helpotus, koska en todella kaipaa sitä, että joku haluis musta nyt mitää vakavempaa) No, kävin bileissä ja menin sen luo käymään.
Ja sitten alkoi tapahtumaan jtn hämmentävää. Olin aluksi ihan tosi jännittyny ja tapani mukaan selvitin asioita sillä vähän kovemalla äänellä, mikä on ollut nyt ihmisille ongelma. No tää tyyppi huomautti siitä, että hänen ois kivempi kuunnella jos mie vähän laskisin voluumia. Sen jälkee joka kerta kun miun tasot lähti nousee, se näytti kädellä, että vähä hiljempaa ja jotenkin samalla kun sain sitä ääntäni hiljenettyä, aloin myös rentoutuu. Dissosion kyllä ihan huolella vielä, mutta sit sekin alko katoomaan. Sain purettua itteni ja pystyin jo keskenänikin toteemaan, ettei tässä ole samanlaista tunnetta kuin Rn kanssa. Samalla sain siihen tunteeseen validaation, että samankaltaisuuksia on, eikä ne ole kuviteltuja. Itsessään sekin oli helpottavaa, että toinen sanoo ihan suoraan, että joo, pystyn samaistuu. Lopuksi käsiteltiin vielä hänen huolet siitä, että hänenkään ei tarvi pelätä sitä, että kaveruus muuttuis jossain kohti johki muuhun. Lähdin sieltä jotenkin sellasessa zen-mäisessä tilassa. Että noin. Kaveruus asiat on mahdollisia ja mulla ei ole hätää.
Paitsi, että. R oli ilmeisesti ollut samassa ratikassa. Mie en onneksi nähny häntä, mutta ilmeisesti hän näki miut ja päätti laittaa miulle jälkeenpäin viestin. Pystyn helposti ymmärtää häntä ja niitä tunteita mitä siinä hetkessä on ollut. Ja tässä kohtaa impulssi kontrolli on asia, koska teki mieli ihan järkyttävästi vastata. päätin kuitenkin, että jos laitan viestin ni laitan sen tälle potentiaaliselle kaverille, että arvaa ku beeteljuice on asia ja manasin Rn todellisuuteen ja että nyt mun zen vaihtu ahdistukseen. Puhuttiin ensin siitä, että miten miut sais maadotettua ja sen jälkeen siitä, että universumi heitti mulle ansan ja että ei pidä siihen nyt astua. Silti jäin mietti, että vois vi**uillakseen heittää sille viestin, että ketä sie olit panemassa kun olit ratikassa tähän aikaa. Ja taas shut downasin tänkin impulssin ja totesin, ettei se rakentas mitää, että jos ei oo mitää järkevää sanottavaa on parempi olla hiljaa. Turha lyödä lyötyä. Ja kaiken lisäksi, sen tekemiset ei kuulu mulle piirun vertaa.
Kaipaanko mie R.ää? Kaipaan mie, mutta en tiedä kaipaanko oikeista syistä. Ja varmaa on se, että uusia mahdollisuuksia ei tule. Sekin tuntuu tavallaan pahalta, mutta tiedän ettei ole vaihtoehtoja. Pitää tehdä luopumistyötä mielikuvista, koska ne on olleet just sitä, vain mielikuvia. Kaveruudesta en tiedä vielä. Enkä tiedä koska tiedän.
Anna - Stone Sour
Maybe I can't be the man of your dreams
But I can save you (I can save you)
You were never really gone and it seems
That you can feel it too (feel it too)
We won't see the stars if the sun is in our eyes
So don't look so surprised
Because it's just another reason why a fool like you
Would listen to a fool like me
I'll do what all the idiots around you do
And show you that you'll never be free
You're not supposed to feel this right
One is always better if you can't have two
Now that I have nothing while I can't have you
You left me once, don't you leave me twice
'Cause no one is alone, no one is alone (No one's really alone)
Oh, what am I gonna do? You feel so right
Oh, nothing is forever if it can't be true
Now that I have nothing, I have to have you
You loved me once, you better love me twice
