Joskus sitä on tehtävä ratkaisuja oman mielenterveyden takia. Joskus ne ratkasut on hyvinkin raskaita lyhyellä tähtäimellä, mutta pitkällä ajan jaksolla hyvinkin todennäkösesti jopa hedelmällisiä.
Huomasin tänään, että vaikka kuinka nautin An seurasta, ni se tuottaa mulle tietynlaista ahdistusta jatkuvasti, koska Rn varjo tuntuu olevan koko ajan läsnä. En siis pääse pakoon. En saa sitä tilaa mitä nyt tarvitsen. Tämän lisäksi koen jatkuvaa epävarmuuta ja ailahtelevuutta heidän suunnastaan. Tuntuu ettei mikää pysy ja vallitsevasta luottamuspulasta johtuen mihinkään ei voi luottaa. Ja se käy tosi raskaaksi miun hermostolle.
Ettei tässä olisi tarpeeksi ni miulla jyskyttää koko ajan takaraivoon, että pitäs tehä koulujuttuja. Ja pitäs olla kasassa, et pääsee töihin. Tällä menolla se ei tulisi onnistumaan. Mun täytyy vetää itteni kuiville, tilanteesta, jonka mie koen itselleni liian haastavaksi. Alkoi olemaan jo vaikeaa sen kanssa, että mikä miun kokema on totta ja mikä BPDn sävyttämää totuutta. Piti siis laittaa itteni jäähylle, ennenkun alan liian piikikkääksi. Eli sovittiin Ankin kanssa, että mie otan nyt paussin.
Tuntuu muuten tosi hyvältä se tässä kaikessa, Että sekä A että R on hyvinkin supportatiivisia sen suhteen et mie saan ottaa sitä aikaa kun tarvitsen. Vaikka se selkeesti tuntuu molemmista pahalta. Se on itsessään jo vaikeaa miulle ymmärtää, että kerrankin miun hyvinvointi on niin tärkeetä, että saan tehdä ratkaisuja, jotka on miulle hyväksi, ilman että miuta rankaistaan siitä. Sen lisäksi on vaikeaa ymmärtää, miten ihmiset jotka toisaalta satutti mua ihan todella pahasti, haluavat mulle kuitenkin hyvää ja kai tavallaan uhraavat omista haluistaan (tarpeistaan?), jotta miulla ois asiat paremmin. On vaikeaa miun sitä ymmärtää ja hyväksyä. Siis iloisesti olen skeptinen senkin suhteen, ihan vaan ettei tarvi noin hankalia asioita ajatella.... oivoi miuta.
Tulin muuten ajatelleeksi. Pitääköhän miun kuin paljon ottaa huomioon asioissa sitä, että jos se on totta, että tuo Rn perseily oli tavallaan sairastelua, niin kuin paljon se väritti sitä miten se oli miun kanssa. Esim kun ulisin tuosta kiinnostumis jutusta tuolla aikasemmin. Niin jos siun koko maailma palaa niin onhan se vaikee olla kiinnostunut muista. Mutta sitten taas mene ja tiedä. Edelleen oon ihan hirveen hyvä antaa ihmisille oikeuksia kohdella mua huonosti...
Mutta. Nyt pitäisi tilanteiden rauhottua ja palata uomiinsa. Tiedän toimineeni oikein itselleni tässä, koska välittömästi kun olin An kanssa tästä paussista sopinut, niin olo oli niin paljon kevyempi. Nyt tuntuu siltä, että miulla on oikeesti mahdollisuus voida paremmin. Tää oli vaikeaa tehdä, koska toisaalta viihdyn An kanssa ihan tosi hyvin ja meillä oli tosi hyvän olonen ystävyys kehittymässä. Mutta toisaalta. Niin An kuin Rnkin kanssa. Ei aika niitä asioita kadota. Jos ne on siellä ne tunteet ja tahdot, niin ne on siellä vähän myöhemminkin. Ja samalla saan aikaa ja varmuuta omiin tunteisiin ja ajatuksiin.
"Let the chips fall where they may" - Fight Club
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti