Jaa'a. Juteltiin tuossa vielä torstaina Rn kanssa. Sitten kaikki kolme ( A, R ja mie). Sitten vietin viikonlopun Rn kanssa, yrittäen selvittää mikä on ollu totta ja mikä ei. Ja lopuksi vielä nyt tänään An kanssa mitä on kukakin sanonu mihinkin ja mitä epäkohtia on jäänyt.
Tällä hetkellä mulle myydään totuutta, missä kaikki on ollut totta, mutta missä olosuhteet (sairaudet what not) on ajanut toisen toimimaan niinkuin se toimi. Ihan päin sitä ihteään.
Tätä on pyöritelty nyt ihan jäätävästi useemman päivän ajan ja mie päädyn aina samaan lauseseen; "En tiedä". En tiedä mitä tai mihin uskoa. Mihin luottaa ja mitä ajatella. Tuntea?
Huomenna vielä viimenen puristus kun R ja A juttelee. Sitten miun ja An powwow asiasta ja sitten lyön viimesen naulan tähän arkuun tältä erää ja totean varmaan vielä viimesen kerran, etten tiedä.
Sitten kiskasen Rn aivoistani jonnekkin kuuseen kesään asti. Sovittiin siis, ettei olla pariin kuukautee missää tekemisissä. Haluun keskittyy kouluun.
Tulipa tuossa mieleen. Että on mielenkiintosta nähä, että alkaako se kesällä sillä, että "minä minä minä minä ja mitä mie oon tehny ja aatellu" vai kiinnostaako sitä enempi se mitä mie oon puuhannu ja aattellu ja tehny sinä aikana kun ei olla nähty. Se voi olla hyvinki vahva indikaattori sille, mikä sitä ihmistä miussa kiinnostaa. Minä vai se mitä miusta saa. Muutenkin kiinnostaa se, että onko se yhtää alkanu oppii kiinnostuu ihmisistä sen ympärillä, vai onko se edelleen itsekeskeistä.
Kun mietin sitäkin tässä, että se sen kiinnotus miun asioihin oli aika bare minimum usein. Että oliko se kiinnostus aitoa vai sellaista " miun täytyy toimia näin jotta..." - tyyppistä. Kun mietin sitäkin, että jos joku kertos esim. mulle, et joku biisi on lyricksien takia tärkee, ni kyllä mie haluisin vähintään lukee ne lyricksit, ellen kuunella biisiä. Se ois miulle vaan luonnollista. Mutta toisaalta mun täytyy muistaa et ihmiset on erilaisia.
Ja sitten tästä päästään siihen, että miten mie ikinä koskaan opin luottaa siihen ihmiseen enää? Mä en osaa vastaa tohon kysymykseen. Koska senkin jälkeen kun pyysin raadollista rehellisyyttä, oli keskusteluja, joissa aistin vilpillisyyttä. Sen lisäksi tuli taas niitä isoja lupauksia (muistetaan lesson number 10), joihin uskominen on lähtökohtasesti haastavaa.
Mutta niin, en pidätä hengitystä sen suhteen mitä kesällä vastaan tulee. Mutta toisaalta, eipä miun tarviikkaan, sillä sovittiin ettei ole mitään odotuksia. Että sit nähdään tuleeko meistä edes kavereita.
Teolla on seuraukset.. Ja mun tunteet ailahtelee. Tää biisi on niistä katkerista ja loukatuista tunteista kihisevä.
M'mm. Schrödinger's cat. Kesällä tiedetään kui elossa se on. Vai onko vaa pölyä jäljellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti