No niin.. Täällä sitä taas ollaan. Eikä mitään oltu opittu. Mutta nytpä opitaan.
Perutetaas vähän. Eli Rn kanssa kaikki oli just niin puppua kun epäilinkin sen olevan. Sen lisäks se onnistu ajamaan miut aivan loppuun loputtomalta tuntuvalla ongelmien pyörittelyllä, jatkuvalla keskustelulla ja melkeinpä jatkuvalla vaiheilulla kaikesta. Yhessä vaiheessa tuntu vahvasti siltä, että miun elämässä ei oo mitää muuta kun keskustelua ja töitä. Toki itsekkin sitä keskustelua sinne työnsin. Miun näkymätön Ninni kompleksi ohjeisti pitämään huolta siitä, että jaan takasinpäin asioita, että vaakakuppi pysyy jollain tavalla tasassa. Ja näistähän syntyi vain lisää keskusteluja. Tämän lisäksi Keskusteluja saattoi syntyä ihan mistä tahansa. Näihin viitatessani en tarkoita aihe tason keskusteluja vaan keskusteluja, jotka on syntyny vaikeista tunteista, jotka taas syntyivat vaikka huomautuksesta unohtuneesta kattilasta tiskialtaassa. Rn osalta itsensä piiskurointi ( rypeminen omassa epäonnistumisessa koska on unohtanut), joka johti siihen, että keskusteltiin siitä piiskuroiko R itseään ja se taas johti keskusteluun siitä, kuinka vaikeaa R.llä nyt on ollu ja kohta oltiin menty kanin kolosta ihmemaahan ja 4h oli kulunut. Keskusteleminen voitiin lopettaa.
Nyt kun mie mietin tätä ni huomaan mielenkiintoisen jutun. Tai oikeestaan se vahvistuu se fiilis. Kyse on R.stä. Asialta, "kattilalta" on viety painopiste kokonaan pois. Toki sitä on pahoiteltu sitä unohdusta, mutta se haudattu sinne Rn rypemis p*skan alle. Jotenki tuntu, että hetiku on mahollista päästä käsiks siihen dialogiin miten R on huono tai miten paljon hänellä on kärsimystä ni sinne mennään. Yleensä oikeen korostamalla sitä tyyliin " en halua puhua itsestäni" tai "taas mä puhun itsestäni" ja sama homma jatkuu. Jos huomautettiin jostain mitä R oli tehny mikä tuntu epämukavalta niin sekin vedettiin asteelle " olen ihan hirvee siulle ja kenenkää ei pitäs joutuu olee miun kanssa". Taas lähetään martyyrismin ja säälin kautta liikenteeseen. Toki taas pahotellaan ( jos muistetaan kun on kärsimysnäytelmä kesken) sitä asiaa jossain sivulauseessa. Pääpaino asiassa pitää kuitenkin olla Rn tuska ja käsimys jossei muusta, niin itsestään. Paras esimerkki tästä oli kun kävi ilmi että oli puhunut asioita ristiin ja pitäs tulla kohtaamaan omat tekemiset. Niin, ennenku kengät on saatu jalasta ni kuin minkäkin saippuaoopperan kohtaus alkaa sillä että R sanoo että ennenku tehää mitää muuta ni kirjataan asioita ylös: "minut haudataan polttamalla" Ja tietysti on itsemurha asiana. Siis tottakai, mikäs oiskaan paras tapa saada painopiste HETI Rn itseensä ja pois siitä asiasta minkä hän joutus kohtaa ja kantaa vastuun. Jauhot suuhun vaan heti, ettei tarvi tehä muuta ku rypee omassa roskassa. Lääkäriä myöten ollaan soiteltu sos puheluita, että mie tapan itteni nyt ja laitetaan oikee puhelinta miun kätee, että kerro siekin nyt tolla kuinka hädässä mie olen. Ja hei, on myös ihan normaalia, että jos on sellasia tunteita et haluu offata itteesä, ni kun on onnistunu manipuloimaan tälläsellä roolisuorituksella jonkun ( ei miut sentää) puolelleen, niin on ihan normaalia lähtee juhlii tätä laulamalla karaokea ja vetämällä viinaa sen tyypin kanssa joka tän näytelmän osti. Ihan basic juttu. Ja toki ulistaa siitä kun kukaan ei auta häntä missään. Mut on myös jännä et kaikkeen apuun löytyy joku syy, miksei sitä vastaan oteta tai miksei se auta. (Osastohoitoa tarjotaan: EI, se ei oo mulle eikä muillekkaan hyväksi. ihminen X on sanonut näin! Annettu luvat psykoterapiaan: ihminen X on sanonut ettei siitä oo mulle hyötyy. JA en löytäny terapeuttia. 3kk asiaa vierestä seuranneena, ei sitä edes etitty)) Kaikki maholliset fyysiset ja psyykiset vaivat löytyy kans, ni voi rypee siinä säälissä ihan täysillä ja saada sitä kautta huomioo. Mitään millekkään ei kuitenkaan tarvii tehä. Että oikee ongelma on se, että ei HALUTA parempaa tai parantua. Säälillä ja ulinalla ollaan päästy tähänki asti ni varmasti päästään pidemmällekkin.
Mutta niin takas miuun. Oon miettiny, et kuin paljon siitä Rn alun kiinnostuksesta miun asioita kohtaan oli sitä, että se yritti löytää työkaluja millä käsitellä miuta? Kaiva traumat esille niin siulla on kasa nappeja mitä painaa päästäkses sinne minne haluat kun vaa tiedät oikeen tavan painaa niitä. En tiedä mitä ihmettä sekin oli, että niitä miun traumoja korostettiin ja ilmastiin, ettei mitään voi sanoa ja tehdä kun miun traumat aktivoituu ja hän ei sitä halua. Jotenkin ajettiin sellasta kuvaa ettei hän voi tai saa tehdä mitään tän takia. Ja samaan aikaan mie oon sillee, et älä s**keli tanssi niillä munankuorilla et se ei mun traumoja auta. Tuntu et tääkin oli vaan keino tehdä miun traumoista hänen kärsimyksensä, en tiedä.
Meinasin alkaa ruoskimaan itteeni idotismista kun tähän lankesin, mutta tajusin itekkin, että se ois ihan turhaa. Miun ystävä J:kin sanoi, et hyvä sydämisyys on miun supervoima, etten saa ruoskia itteeni siitä, että, sitä käytetään hyväksi. Se ei kerro miusta, vaan niistä muista.
Olipa kuitenkin aikamoinen sirkus tämä 3kk. Josta päästäänkin kätevästi siihen, että mitä tästä nyt konkreettisesti opitaan ja tehdään vähän niinku säännöstöksi.
Lesson number 1: Pelot eivät ole turhia ja gut fiiling ei tule tyhjästä vaan se suojele miuta, kun tietyt elementit täyttyvät.
Lesson number 2: Jos joku sanoo "rakastan siuta" ensimmäisen 2kk sisään (olettaen et näkeminen on tasaista) niin tuuppaa tyyppi ulos ja vauhilla. Mitä aikasemmin noi sanat tulee sitä kovemmalla vauhdilla ulos.
Lesson number 3: Kaikenlainen henkisen tai fyysisen ihanuuden ylikorostaminen (lovebombing) kielletty. Rajansa kaikella. Ylimääränen on koukutusta. Niputan tähän myös liian aikaset lahjat.
Lesson number 4. " Mie en oo niinku muut" on roska lause, jolla yritetään vakuuttaa valheellisesti asioita, Sillä rehellisen ihmisen ei tarvii todistella tai vakuutella mitään koska se tietää et aika näyttää asioiden todellisen laidan. Pienikin luottamuksen hoputus tai luottamuksenpuuteen kyseenalaistaminen on vähintäänkin epäilyttävää.
Lesson number 5: Elämää on ilman miutakin. Eli jos on vähänkin turhan herkillä miun kanssa hengailu niin vähintään minimissään kyseenalaista.
Lesson number 6: Epämääräinen liian aikainen mustasukkaisuus ja omistushalu
Lesson number 7: Vaiheilu. Jos ihmisellä ei ole omista haluistaan ja päätöksistään selkeää kuvaa ja miun mielipiteet vaikuttaa niihin, ni roskiin ja lujaa.
Lesson number 8: Epämääräset riidat/yli vakavat keskustelut alussa ja varsinkaan ei mistään syystä.
Lesson number 9: Oman ajan katoaminen! Kavereiden kanssa vietetyn ajan liiallinen vähyys.
Lesson number 10: Suuret lupaukset.
Eiköhän noilla alkuun päästä.
Biisejä.
Kappas tämä jälleen..
Broken Pieces - Apocalyptica , Lacey
Tää tuntuu olevan suoraan se mitä tässä nyt tapahtu. Tosin, menetinkö mie nyt sit lopulta mitään oikeeta tai oikeesti. Aikaa ja luottamusta tais pääasiallisesti mennä.
How to You Sleep - Late Night Saviour, Royal Bliss
How do you sleep when you lie to me?
Tää jotenki tökkää mua mukavaan paikkaan. Silleen ihanan kettumaisella tavalla.
Oh no, how did I manage to lose me?
I am not this desperate, not this crazy
There's no way I'm sticking 'round to find out
I won't lose like that, I won't lose myself
Ja jep, jotain tolkkua nyt.
